Multilingual Folk Tale Database


Κόραξ καὶ ἀλώπηξ (Αἴσωπος)

Kruk i lis Kettu ja korppi
Ignacy Krasicki unknown author
Polish Finnish

Bywa często zwiedzionym,
Kto lubi bydź chwalonym.
Kruk miał w pysku ser ogromny;
Lis niby skromny
Przyszedł do niego i rzekł: Miły bracie!
Nie mogę się nacieszyć, kiedy patrzę na cię.
Cóż to za oczy!
Jch blask aż mroczy!
Czyż można dostać
Takową postać?
A pióra jakie!
Śklniące, jednakie.
A jeśli nie jestem w błędzie,
Pewnie i głos śliczny będzie. —
Więc kruk w kantaty — skoro pysk rozdziawił,
Ser wypadł, lis go porwał, i kruka zostawił.

Korppi oli jostakin varastanut juuston ja istui nyt korkealla puussa aikoen siellä rauhassa nautiskella herkustaan. Silloinpa tulikin kettu siihen puun juurelle ja sanoi:

- Oi, sinä korppi! En ole koskaan eläissäni nähnyt kaunishöyhenisempää ja koreampaa lintua kuin sinä olet. Jos sinun äänesi olisi vielä yhtä kaunis kuin ulkomuotosi, niin sinut olisi ilman muuta kruunattava kaikkien lintujen kuninkaaksi.

Tällainen ylistys ja kehuminen miellytti korppia ja hän päätti antaa ketun kuulla kaunista ääntään. Mutta kun hän avasi nokkansa, tapahtui kauhea vahinko: juusto putosi maahan. Kettu oli tapansa mukaan vikkelä, sieppasi juuston, söi sen herkutellen ja nauroi tyhmälle korpille.

Opetus:

Varo itseäsi, jos joudut samanlaiseen asemaan kuin korppi ketun tätä kehuessa. Karta ja varo liehakoivia ihmisiä, heistä et saa muuta kuin pettymystä ja harmia.



Change: Change: