Multilingual Folk Tale Database


Κόραξ καὶ ἀλώπηξ (Αἴσωπος)

Kettu ja korppi De raaf en de vos
August Ahlqvist unknown author
Finnish Dutch

Aamuisissa alkoi olla päivä,
aholla kun juoksi ketturäivä,
joka etsi aamusuurustansa,
sillä nälkä kurni suoliansa,
kun ei eilispäivän syömisistä
ollut paljon yhtää virkkamista.
Tuossapa nyt keksi korpin puussa,
joll’ ol’ aika juustokyörä suussa.
Vesi kiehahtavi kielellensä
ja hänelle iski mielellensä
– Millä keinoin juuston tuolta saisin?
Jospa häntä hiukan narrajaisin!
Ei oo millänsäkään, eikä juokse,
hiljalleen vaan astuu korpin luokse
ja sanoo lähelle tultuansa
– hunaja ja nöyryys huulillansa:
– Hyvää päivää, herra Korppeliini,
voi, kun teidän nuttunne on fiini!
meillä muill’ on päällä nahkatakki,
mutta teill’ on kiiltomusta frakki.
Teill’ on myös jalassa saappahaiset,
joiss’ on alla aika auturaiset,
sormukset soreat sormissanne,
rengas kummassakin korvassanne.
Miestä kauniimpaa ja pulskempata
taivaan alt’ ei taideta tavata.
Ja kuin ain’ isommissa suvuissa
laps’ on harjoitettu lauleluissa,
niin ajattelee typerä pääni,
että teilläkin on kaunis ääni.
Käen sekä leivon voittaisitte,
jos vaan laulamahan antauisitte.
Korppikos hyväksyi kiitostansa,
laulaja muk’ oli luulossansa.
Rykäsi – ja äänen raikahutti,
että kangas toisen kaikahutti.
Juustopa pudota putkahtavi,
ketun suuhun suoraan sutkahtavi.
Ja kun korppi kaikkein ihmeheksi
luuli laulaneensa, niin hän keksi,
ett’ ol’ suurus suustansa pudonna,
keksi, kuinka kettu, lemmon konna,
poies juosta pötki juuston kanssa,
ja hänelle nauroi juostessansa.

Een hongerige raaf zat in een vijgenboom, en omdat hij bemerkte dat ze nog steeds hard waren, wachtte hij tot ze rijp waren. Een vos zag hem daar als versteend zitten en vroeg naar de reden, en, toen hij die had gehoord, zei: “Het is een vergissing om je aandacht te richten op hoop. Hoop kan je alleen teleurstellen, het zal nooit je buik vullen.”



Change: Change: